Post 96/365

Vietimme tänään esikoisen kanssa pienen hetken taiteilijaelämää. Ruokapöytä täytettiin paperista, pensseleistä, vesiväreistä ja sormiväreistä ja annettiin mielikuvituksen lentää. Jälleen kerran innostuin ihan valtavasti, paljon enemmän kuin lapsi, joka vaihtoi taiteilun Pikku Kakkoseen jo siinä vaiheessa kun itse aloin vasta päästä vauhtiin.

Ensin maalailin sitä sun tätä voikukista pupuihin, mutta sitten sain idean tehdä kaikkien makuuhuoneiden ulkopuolelle pienet "kyltit".

Nämä pitää vielä kehystää ennen kuin pääsevät paikoilleen.

Molemmat lapset ovat hulluna pupuihin ja ainakin pienempi kelpuuttaa tämän tekeleen huoneensa seinälle - eipä hän vastustaakaan vielä osaa. Kehykset tarvitaan kuitenkin myös tähän ensin.

Pakko oli saada lapsilta taiteilun päätteeksi "puumerkit". Käden- ja jalanjäljet pääsevät seinälle johonkin päin kämppää. 

Kävin aikoinaan (ala-asteaikoina) öljyvärimaalauksessa säännöllisesti ja muistan jo niiltä ajoilta, miten mukavaa puuhaa se oli. Muiden pienten taiteilijoiden kanssa sai höpötellä samalla kun opeteltiin maalaamaan kuusia. Mainiota stressin poistoa. Kokeilkaa ja hämmästykää!