Post 245/365

Eilen illalla hautumaan laitettu aromipesäpuuro oli aamulla valmista.

Mutta täytyy todeta, että vielä tässä lajssa on parantamisen varaa. Olin nimittäin esikeittänyt puuroa liian vähän. Keitin sitä vain vähän aikaa siksi, koska en halunnut, että puurosta tulee liian paksua. Nyt puuro oli kuitenkin jäänyt aavistuksen liiankin löysäksi ja vetiseksi - ainakin omaan makuuni. Ensi kerralla siis vähän pidempi esikeittäminen. Sitten homma varmasti rokkaa.

Hyvin meni alas tämäkin setti. Varsinkin kun höysteeksi laittoi siemeniä., pähkinöitä ja oman puun omenaa.

Post 244/365

Ken muistaa Aromipesän? Tuon -90-luvun Ostoskanavan helmen. Tämä polypropeenista valmistettu haudutusastia uudelleenlanseerattiin viime vuonna. Asialla on ollut Artekno Oy, joka hankki oikeudet nimeen. Artekno on ollut tuotteen valmistaja alusta asti ja uudelleenlanseerauksesta lähtien tuotetta on voinut ostaa verkkokaupasta: aromipesä.fi

Me saimme ystäviltä lahjaksi lokakuussa 2015 lanseeratun punaisen Joulupesän. Toistaiseksi olemme testanneet sitä ainoastaan hernekeiton valmistuksessa, mutta tänään sain inspiksen tekaista sinne puuron. Pesä hauduttelee puuron valmiiksi ensi yönä ja aamulla pitäisi sitten olla aamupala valmiina. Keitin kattilassa veden (1l), jonne sekoitin kaurahiutaleet (3  dl). Lisäksi heittelin joukkoon vähän pellavansiemenrouhetta, kauraleseitä, chiansiemeniä sekä ripauksen suolaa. Sitten kattila aromipesään ja kansi tiukasti kiinni.

Tuotehan on aika hupaisa ja varsinkin nimestä on vuosien saatossa osattu ottaa ilo rti.  Monet kuitenkin kehuvat esimerkiksi Aromipesässä valmistettua puuroa. Jännityksellä nyt odotankin, millaista muhennosta aamulla saa lusikoida suuhun.

Aromipesällä on myös Facebook-sivut, jossa on jaossa hauskoja ja hyviä ideoita Aromipesän käyttöön. Nyt kun itse sain taas kaivettua pesän kaapista, ajattelin aktivoitua ainakin tässä puuron keitossa. Syksyn tullen myös keitot alkavat taas maistua erityisen hyviltä, joten otan to do -listalle lisäksi keittojen pesähaudutuksen.  Keiton voi tehdä puolivalmiiksi, heittää pesään kypsymään ja lähteä sitten vaikka lenkille. Kotiin palatessa keitto on valmista syötäväksi. Ihan näppärää, mutta tokikaan ei voida puhua aivan välttämättömästä kodin tarvikkessta;)

Huomenna on luvassa kommentit pesäpuurosta. Olkaahan kuulolla!