Post 166/365

Terassikärpänen on iskenyt. Enkä nyt tarkoita ravintolan terassia vaan omalle pihalle pykättävää tapausta. Meillä on asunnossamme kiinteä terassi/parveke, jonne kuljetaan ruokailutilasta ja josta laskeutuu rappuset pihalle. Terassi on melko pieni ja ahdas, joten tilausta isommalle grillaus- ja istuskelupaikalle olisi kovastikin. Viime päivät olenkin kulkenut mitan kanssa ja suunnitellut pihalle rakennettavaa terassia.

Lämpöpuu

Mittailun osalta pääsimme vielä suhteellisen vähällä ja suunnitelma terassin muodosta ja koosta on nyt olemasssa. Enemmän päänvaivaa tuottaa terassilautamateriaalin valinta. Mielipiteitä ja näkemyksiä on ystäviltä ja rautakaupasta. Lisäksi olen lueskellut jos jonkinlaisia artikkeleita ja perehtynyt eri valmistajien tuotteisiin. Valinta on vaikea, kun ei oikein vielä tiedä, mikä painaa vaakakupissa eniten: ekologisuus, luonnollisuus, helppohoitoisuus, kestävyys, tyyli vai hinta.

Tyypillisimpiä terassimateriaalivaihtoehtoja on neljä: kestopuu, lämpökäsitelty puu (lämpöpuu), lehtikuusi ja komposiitti. Käytännössä olemme näistä jo kaksi hylänneet. Ensimmäinen hylsyn saanut on kestopuu, joka on männystä höylätty lauta joko sileällä pinnalla tai uritettuna. Puu on painekyllästetty suoja-aineella, joka estää lahoamisen. Kestopuu on myös kestävä ja edullinen materiaali. Sillä on siis paljon hyviä puolia. Itse emme kuitenkaan valitse sitä kemiallisen käsittelyn vuoksi. Erityisesti lapsia ajatellen on toiveissa mahdollisimman myrkytön tuote. 

Lehtikuusi on toinen tässä vaiheessa syrjään siirretty vaihtoehto. Luonnostaan luja ja kestävä puu toimii hyvin piha- ja puutarharakentamisessa ja on lisäksi ekologinen. Sitä kuitenkin arvostellaan tikkuisuudesta, joka on luonnollisesti miinusmerkkinen juttu varsinkin lapsiperheessä. Lehtikuusi vaatii myös käsittelyä puunsuoja-aineilla tai öljyillä, mikäli haluaa sen säilyvän puunsävyisenä. Ilman käsittelyä puu harmaantuu. Kaunis tosin voisi olla sekin.

Komposiitti

Vaihtoehdoista jäljelle jäävät lämpöpuu ja komposiitti. Lämpöpuussa kiehtoisi luonnollisuus ja ekologisuus. Lämpöpuu myös istuisi tyyliltään meille hyvin, puutalon pihaan kun olemme terassia pykäämässä. Lämpöpuun valmistusprosessissa on parannettu puun ominaisuuksia korkean lämpötilan ja vesihöyryn avulla. Käsittely on myrkytön, mutta heikentää jonkin verran puun halkaisulujuutta. Tämä on hyvä huomioida terassin rakennusvaiheessa. Vaatii suojakseen pintakäsittelyn puuöljyllä. Mikäli haluaa pidentää sen käyttöikää, käsittely on hyvä uusia vuosittain. Tämä materiaali on nyt harkinnassa. Arveluttavia seikkoja ovat lähinnä puun kesto ja hoitovaatimukset. Meillä kun on aina sata asiaa ja remontoitavaa nurkkaa samaan aikaan työn alla.

Vielä pari sanaa kestopuun kilpailijasta, komposiitista. Tämän materiaalin vahvuuksia ovat tietysti kestävyys ja helppohoitoisuus. Komposiitti on puun ja muovin sekoitus, jossa yhdistyvät kummankin materiaalin hyvät puolet. Se ei vaadi pintakäsittelyä ja sen pitäisi säilyttää ulkonäkönsä hyvin. Mutta! Tässä mietityttää ulkoinen olemus ja ekologisuuskin. Istuuko materiaali puutalon pihaan vai näyttääkö puun vieressä keinotekoiselta ja muoviselta? Ja onhan tämä toki vähän kallistakin. Tosin löysimme tänään yhden mallin, joka on kyseisessä liikkeessä valikoimasta poistuva tuote ja siksi erittäin edullinen. Jotkut ovat myös kritisoineet komposiitin kuumenemista, mutta meillä ei terassin paikalle paista aurinko ennen kuin myöhään iltapäivällä, joten tämä tuskin muodostuu ongelmaksi - varsinkaan jos emme valitse kovi tummaa sävyä.

Nyt olisi hyvät neuvot ja näkemyksert arvokkaita. Eli sinä kestopuisen tai komposiittiterassin omistaja, lataa pöytään puolustus- tai kriittinen puheenvuoro. Olisin kiitollinen. Kommenttiasi odotellessa vaikenen jatkamaan pohdintoja.