Post 119/365

Me olemme sillä tavalla outoja, että Tapanilan kotimme on jo kolmas asunto, jota remppaamme lattiasta kattoon itse - kuuden vuoden sisään. Vain pakolliset työt kuten vesieristykset, sähköt jne. olemme teettäneet ulkopuolisilla. Osittain se on kitsautta, osittain sitä, ettei oikein luota tuntemattomiin. Remppamiehet kun ovat "vain töissä" eivätkä puserra nurkkia kuntoon itselleen. No, tässä tyylissä on hyvää ja huonoa ja siitä voi olla montaa mieltä. Mutta väistämättä se tarkoittaa ainakin perheellisillä helposti sitä, että viimeistelyä vaativia kohtia riittää ja laittamattomia nurkkia osuu silmiin tuon tuosta. Näin ainakin meillä. Eli asiaa tekemättömistä töistä ja niiden tekemisestä.

Kun kaksi vuotta sitten muutimme, remppasimme ensimmäisenä kuntoon keittiön. Kuitenkin vasta tänään koitti se päivä, että saimme lieden taakse välitilalasin. Ja se tilattiinkin vasta pari päivää aiemmin. Keksin monta muutakin vastaavaa juttua meiltä. Kun jokin jää puolitiehen, se jääkin sitten helposti pitkäksi pitkäksi aikaa.

Raivostuttavaa kun asiat jäävät roikkumaan. Toisaalta tässä on hyvää se, että jokaisesta pienestäkin yksityiskohdasta tulee nautittua erikseen;) Tänään tämäkin pikkujuttu on saanut meidät ihastelemaan keittiötä taas tuorein silmin. Ero entiseen on melko pieni, mutta pienikin kiilto virkistää sadepäivää kivasti (sadepäivän iloja tarvitaan tällä viikolla monta!)

Aiemmin lieden takaseinä oli tällainen (valkoiseksi maalattu). Ihan siisti, mutta vähän tylsä ja hankala pitää puhtaana.

Lasin kanssa nurkkauksessa on aavistuksen fressimpi ja kirkkaampi tunnelma. Ja onhan tämä toki paljon käytännöllisempikin.

Vasemmalla seinällä olevaa näyttävää laattaa en halunnut enää tälle seinälle koska voimakas kuviointi toimii mielestäni paremmin yhdellä seinällä, selkeänä omana kokonaisuutenaan.