Post 301/365

Terveiset Reimsistä, Ranskasta! Köröttelimme Pariisista tänne autoilla aamupäivällä. Matka Champagnen alueelle taittui puolessatoista tunnissa. Päivän agendalla oli mm. Veuve Clicquotin samppanjakellarit ja tämän kokemuksen ajattelin jakaa myös täällä.

Tämä vanha ja maineikas ranskalainen samppanjan tuottaja tekee kuuluisaa "keltaista leskeä". Jo vuodesta 1772 toiminut samppanjan valmistaja on saanut lempinimensä Nicole-Barbe Ponsardin mukaan, joka jäi leskeksi Françoise Clicquot'n kuoltua ja joka keskitti yrityksen toiminnan nimenomaan samppanjaan.

 

Teimme tänään tunnin mittaisen tutustumiskierroksen tämän tuottajan viinikellareihin ja maistelimme kierroksen päätteeksi muutamia Veuven samppanjoita. 

Kymmenien kilometrien mittaiset maanalaiset kellarit olivat vaikuttava näky ja tuntui hassulta, että siellä pölyn peitossa makaavat pullot oikeasti päätyvät kauppojen hyllyille.

Kierroksella opas kertoi mielenkiintoisia historiallisia tarinoita 147 cm pitkästä samppanjaleskestä. Kyseessä oli todella rautainen mimmi, joka asetti samppanjalleen kovat laatuvaatimukset. Kierroksen päätteeksi saimme maistaa huokeampaa ja vähän arvokkaampaa, vuoden 2006 vuosikertaa. Tokihan nämä lasilliset sujahtivat kurkusta alas iloisesti ja maistuivat kumpainenkin meille kaikille. Perus-Veuve oli kirpsakampi, vanhempi vuosikerta pehmeämpi, mutta tuoksultaan vähän kellarimainen.

Ensivaikutelma Reimsista on jännä, koska sampanjatuottajia ja viinikellareita, viinibaareja ja viinikauppoja on joka nurkalla. Täällä tästä juhlajuomasta tulee yhtäkkiä paljon arkisempi juttu. Mutta viinikellarivierailu oli ehdottomasti kiva ja erilainen kokemus. Huomenna luvassa raporttia Champagnen alueen Epernaysta.