Post 60/365

Katselin vaaleaa, kolmisen vuotta vanhaa sohvaamme auringonvalossa tänään ja totesin, että elämä on alkanut näkyä siinä vähän siellä sun täällä. Kevät on ihanaa mutta raakaa aikaa kun kaikki talven tomut tulee armotta esiin. Kuten tässä on tullut höpöteltyä, meillä on perheessä pieniä lapsia. Silti olen uhmakkaasti pitäytynyt vaaleassa sohvassa. Nyt kuitenkin ajattelin antaa soffarukalle vähän armoa ja peittelin sitä suojaan.

Otin läjän huoneen ja sohvan värimaailmaan istuvia torkkupeittoja ja tyynyjä ja "puin" sohvan niihin. Tällaisten huonekalujen suojustenkaan ei tarvitse olla roikkuvia kaapuja.

Tokikaan näillä ei suojata koko sohvaa mutta aika iso osa kuitenkin. Ja jos ihan rehellisiä ollaan en ole koskaan täysin ymmärtänyt huonekalut kokonaan peittäviä päällisiä. Siinä menee (mahdollisesti) kaunis huonekalu ihan hukkaan kun se peitetään niin, ettei siitä jäljelle omaa pintaa eikä välttämättä muotoakaan. Ja sohva jos joku on lopulta käyttöhuonekalu. Siihen siis väistämättä tulee ajan myötä elämisen jälkiä. Annetaan siis niiden tulla ja nautitaan huonekalun kauniista ulkonäöstä.