torstai 14. tammikuuta 2016

Post 14/365

Tänään otin sitten taas liiman kauniiseen käteen. Eilen esiteltyyn verho-oveen syntyi huopakoristeita. Koska verhon takana on pienen pojan huone, väkersin verhoon lapsen silmää miellyttäviä muotoja.


Oma suosikkini on tämä lintu ja olisin voinut tehdä verhon täyteen näitä. Arvelin kuitenkin, että se olisi ollut kolmeveen mielestä tylsää ja siksi tehtailin erilaisia eläimiä sekä pojan nimen alkukirjaimen markkeeraamaan sitä, kuka huoneessa asustaa.


Kiinnityksen hoidin hakaneuloilla, jotta koristeet saa halutessaan helposti pois. Hakaneulat ovat minusta myös ihan hauskan näköisiä. Hakaneuloilla koristeet lisäksi elävät paremmin verhon mukana kuin järeämmällä kiinnityksellä. 


Eilen lupailin myös kuvamateriaalia huoneen sisäpuolelta, joten lunastetaan nyt lupaus.
Kaksi puista tuolia löysin Kangasalan kirpputorilta viime syksynä. Marimekon värikäs reppu oli minulla itselläni ekaluokkalaisena.


Puinen senkki oli aiemmin lapsuudenkodissani, mutta on kulkenut minun matkassani jo vuosikaudet. Välillä se on ollut täynnä lakanoita ja pyyhkeitä, nyt se on täytetty leluilla.



"Tornihuoneessa" on kuusi isoa ja kuusi pientä ikkunaa. Valoa siis varsinkin kesällä riittää. Ja maisemat ovat kivat Tapanilan kattojen ylle. Ikeasta löytyi sopivan kokoiset pimentävät rullaverhot nukkumarauhaa antamaan. Pikkuikkunat edelliset omistajat olivat laittaneet umpeen, mutta kaivoimme aukot esiin ja hankimme Suomen ylijäämävarastosta Hämeenlinnasta tilalle uudet. Niiden eteen en ole vielä keksinyt miellyttävää ratkaisua enkä toisaalta ole varma haluanko lopulta niihin mitään. Ikkunat kun ovat aika söpöt ihan ilman mitään.

Rakentajien ja remontoijien kannattaa muuten tsekata ylijäämävaraston tarjonta aina aika ajoin. Sieltä voi tehdä hyviä löytöjä.


Puinen, pyörillä liikuteltava laatikkosänky on isäni tekemä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti