tiistai 12. tammikuuta 2016

Post 12/365

En ole koskaan pitänyt itseäni askartelijana enkä ole erityisemmin liimalla tuhertamisesta oikein välittänytkään. Viime aikoina olen kuitenkin aika usein löytänyt itseni liimapuikko kourassa.  Taidan sittenkin "salaa" tykätä askartelusta.. Kun kaivelen tarvikkeita esiin, saan lähes aina kolmevuotiaan puuhakaverin. Koska en enää itsekään pidä tätä hassumpana hommana, laitoin tänään puuhakaverini piirustuspisteen sellaiseen kuosiin, että siinä on mukava askaroida kynien, paperien ja liimojen kanssa.


Pikkuihmisten kokoiset pöytä ja tuolit sijaitsevat meillä yläkerran aulassa. Tämän päivän myötä väritys- ja puuhakirjat ovat kerrankin yhdessä läjässä. Niiden yläpuolelle ripustin lapselle sopivia inspiraatiokuvia.


Myös tässä projektissa hyödynsin vanhoja tapetteja. Päällystin yhden peltipurkin ja yhden pienen pahvilaatikon Pihlgren ja Ritolan Pöllötapetilla, jota meillä oli tämän askartelijan ensimmäisessä omassa huoneessa edellisessä asunnossamme. 


Askartelijan varusteisiin kuuluvat myös muun muassa kuvioteipit ja leimasimet.


Kyniä tarvitaan tietenkin ja piirtäminen onnistuu paremmin valossa. Tämä vanha spottivalo on muistaakseni peräisin kirppikseltä.


Muovailuvahat järjestäytyivät pieneen pahviseen matkalaukkuun yhdelle tuolille. Helppo siirtää muualle, mikäli pieni askartelija saa seuraa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti