Satamaympäristössä, nostokurkien keskellä sijaitseva teatteritila on industrial-henkinen ja omintakeinen paikka. Isossa aulatilassa roikkuu keinuja katosta ja persoonalliset eriparihuonekalut tekevät tunnelmasta rennon. Hämyinen mutta samaan aikaan räiskyvä valaistus on piste i:n päälle.
Heti sisääntullessa vastassa on valtava kattokruunu, joka on kuitenkin löytänyt paikkansa lattiatasosta punaiselta matolta.
Vaatenaulakot on kyhätty pyöränrenkaista, narusta ja henkareista.
Oleskelunurkkauksessa sohvalle, pehmeiden tyynyjen sekaan voi rötkähtää valaistujen puiden alle.
Toivossa riittää katseltavaa ja hämmästeltävää ja erilaiset tilat ovat hyödynnettävissä omien toiveiden mukaan. Myös tilasta löytyvät pöydät, tuolit, valaisimet yms. ovat tilanvuokraajan vapaassa käytössä.
Toivo tilana teki minuun vaikutuksen siinä määrin, että nyt kutkuttaa ajatus päästä näkemään myös Toivon teatteria. Vuonna 2007 perustettu teatteri kertoo edustavansa Suomessa poikkeuksellista, luonnollista tapaa tehdä teatteria. Luonnollisen teatterin näytelmät ovat kuulemma visuaalisia, koskettavia ja samaistuttavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti