keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Post 153/365

Tänään ei oltu Strömsössä, eikä edes lähellä. Sain päätökseen kaappiprojektin. Siis sen vanhan lääkekaapin, jota lähdin käsittelemään halkeilumaalituotteilla. Homma eteni kivasti siihen asti, kun piti alkaa levittää itse halkeilumaalia (kookosmaalin ja halkeilulakan päälle).


Pari ensimmäistä sivua maali levittyi vielä ihan hyvin, mutta yhtäkkiä se alkoi paksuuntua ja kovettua. Maalia oli todella hankala levittää, se kökkööntyi ja alkoi hilseillä. Sitkeästi jatkoin homman loppuun ja lopputuloksena on nyt sitten todellakin vanhalta näyttävä kaappi. Erityisesti kaapin ovi ja toinen sivu jäivät vähälle halkeilulle. En keksi muutakaan, kuin että maali on mennyt jollakiin tavalla pilalle. Se on reilun vuoden vanhaa, joten ehkä se ei avattuna ole säilynyt kuosissaan. Purkissa kehotettiin vain välttämään pakkasta, parasta ennen -päiväystä tai muuta en pikkupräntistä löytänyt.


Paikoitellen lohkeilu on ihan ok, varsinkin kaapin päällä. Joihinkin kohtiin sitä taas ei ole muodostunut lainkaan. Tavallaan kaappi on ihan hauska näinkin, mutta ei se todellakaan ole sellainen kuin piti.


Kiikutin vanhuksen takkahuoneeseen. Nyt pitää miettiä, mikä sen kohtaloksi muodostuu. Voi olla, että se löytää jonkun paikan, vaikka siitä ei täydellistä tullutkaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti